Leo paljastaa...
Totta: Olen käärinyt kesäleirillä Pääkaupunkiseudun Partiolaisten vt. toiminnanjohtajan Bemarin vessapaperiin.
Tapahtumapaikka oli Aihki-piirileiri vuonna 2008, jolloin olin itse vielä samoajaikäinen. Espoolaiset ovat aina muita edellä, joten teimme sissareita jo toiseksi viimeisenä yönä. Muiden jekkujen ohella sissariryhmämme päätti kääriä ”bemuparkin” autot vessapaperiin. Bemuparkki oli siis leirialueella sijainnut autoparkki, johon oli parkkeerattu kahden projektityöntekijän tai vastaavan tärkeän henkilön Bemarit.
Yöllä suoritettu operaatio keskeytyi useasti, sillä leirialuetta vartioinut Turva ajoi moneen otteeseen pakullaan Bemuparkin ohitse. Tällöin tietysti kipitimme piiloon metsään, jota Turva sitten turhaan haravoi spottivalollaan.
Pahaksi onneksi yhden metsään haihtumisen yhteydessä sissariryhmäämme kuulunut neito unohti Bemarin viereen reppunsa, jonka Turva tietysti nappasi mukaansa ja karjaisi metsään, että tämän voi hakea huomenna aamulla leiritoimistolta. Tämän jälkeen Turva antoi meidän suorittaa käärimisen loppuun asti ja kruunasimme komeuden suolesta tehdyllä pakettinarulla.
Seuraavana aamuna en tietenkään herrasmiehenä voinut jättää reppunsa hukannutta neitoa pulaan, vaan suunnistimme yhdessä leiritoimistolle kyselemään hukkunutta reppua. Repun tuntomerkit kuultuaan leiritoimistolla vastassa olleen (PäPan nykyisen vt. toiminnanjohtajan) kasvoille nousi pidättyneestä raivosta vihjaava puna, ja jouduimme lajittelemaan leirin löytötavaroita.
Tehtyämme aikamme tätä arvokasta työtä leirin eteen, tuli samainen herra kertomaan meille, että kyse oli ollut hänen autostaan, mutta että ymmärrystä sissareita kohtaan löytyi ja olimme siis vapaat poistumaan.
Totta: Sotkin kesäleirillä alushousuni mömmöön, hukkasin muut vaatteeni ja jouduin palaamaan rantasaunalta savuun alasti.
Tämä tapahtui Väiskillä vuonna 2009. Viimeisenä(?) iltana johtajakahvilalla oli mömmöallas mutapainia varten. Luonnollisesti tähän täytyi alushousuisillaan osallistua. Riittävän mömmöpainin jälkeen oli aika lähteä peseytymään saunalle – jolle oli Väiskillä johtajakahvilalta melkoinen matka.
Olin kauttaaltani mömmössä enkä halunnut samaa kohtelua vaatteilleni. Etsin siis johtajakahvilalta käsiini lippukuntamme samoajat, jotka olivat itsekin pian tulossa saunalle ja joita pyysin tuomaan vaatteeni perästä saunalle. Jälkikäteen ajatellen tämä oli tietysti paha virhe, mutta tällöin luottoni lippukuntamme samoajiin oli vielä kova.
Peseydyttyäni ja saunottuani ensimmäiset samoajat saapuivatkin sopivasti saunalle.
”Toitteko mun vaatteet?”
”Ei kun Miika ja Sanni (nimet muutettu) sanoi tuovansa ne”
Ei hätää, sieltähän ne Miika ja Sanni jo saapuivatkin.
”Teillä on kuulemma mun vaatteet?”
”Ei kun annettiin ne Jaakolle ja Mirjalle (nimet edelleen muutettu), ne tuo ne kohta”
Tässä vaiheessa tajusin tietysti, minkä virheen olin tehnyt, mutta pieni osa minusta uskoi vielä parempaan. Viimeinenkin toivon liekki sammui kuitenkin siinä vaiheessa, kun Miika ja Sanni saapuivat nenää kaivaen paikalle: ”Täh? Mitkä vaatteet?”
Mömmöisten alushousujen pukeminen uudestaan jalkaan ei ollut vaihtoehto. Parempiakin ratkaisuja olisi varmaan ollut, mutta koska oli suhteellisen myöhä ja pimeä, 18-vuotiaat aivoni päättivät, että paras ratkaisu olisi kirmata savuun alasti hakemaan lisävaatteita. Näin teinkin.
Onnekseni matkalla ei tullut vastaan kuin Turvan kaksikko. Varsin ymmärrettävästi Turva-kaksikko ei halunnut esittää mitään kysymyksiä, vaan taskulamppu ja katseet kääntyivät varsin nopeasti toiseen suuntaan.
Valhetta: Söin kesäleirin kipinävuorossa 20 kofeiinitablettia ja jouduin leirisairaalaan.
Tämä tapahtui Taruksella vuonna 2004 silloisille vartionjohtajilleni. Ajan kanssa syötyjen kofeiinitablettien määrät ovat tietysti alkaneet elää omaa elämäänsä, mutta varmaa on se, että kofeiinitabletteja syötiin reilusti yli suositellun määrän. Poikien vatsa oli kuulemma melkoisen löysänä jonkin aikaa ja tätä vaivaa pojat menivät leirisairaalaan potemaan, mutta mitään sen vakavampaa ei sattunut.
Riina paljastaa...
Totta: Lähdin kävelemään ensimmäiseltä leiriltäni. Ehdin 11 kilometrin päähän ennen kuin minut saatiin kiinni.
Olin 8-vuotias ja minua harmitti. Kesäleiri oli lähellä perheeni mökkiä, joten päätin kävellä sinne.. Ehdin kävellä 11 kilometriä ennen kuin minut saatiin kiinni.
Totta: Olen polttanut teltan.
Olen polttanut kaksi telttaa. Toisen Helmellä pelotteena sudenpennuille. Seuraavana yönä paloi oikeasti teltta. Henkilövahingoilta säästyttiin, mutta pikkuhousuvahingoilta ei.
Valhetta: Olen ollut kaksi kuukautta putkeen partioleirillä.
Valetta, onneksi. Olen ollut vuonna 2012 kuukauden putkeen partioleireillä: ensin 10 päivää Hollannin Scouting Mondriaanin leirillä, sen jälkeen Roverwayllä ja lopuksi vielä Sarasteella (mukaan lukien raksa ja purku).
Iida paljastaa...
Totta: Minut on vartioni kokouksessa lukittu kappelin vahtimestarin pukukaappiin.
Lippukuntamme kolo on kappelin alakerrassa ja vahtimestarien pukuhuoneessa on samanlaisia pukukaappeja kuin uimahallissa. Kerran kokouksessa päätin kokeilla mahdunko vahtimestarin pukukaappiin. Kaapin sisällä ollessani kaverit tajusivat ovessa riippuvan avaimen ja pistivät oven lukkoon. Juttu oli mielestämme tosi hauska, mutta leikki jäi ikävästi kesken, kun johtajamme tuli (ei niin tyytyväisenä) patistamaan meidät takaisin kololle.
Totta: Elämäni ensimmäisellä partioretkellä (loka-marraskuussa) lukitsimme itsemme kämpän ulkopuolelle.
Olimme menossa koko vartion voimin ulos pimeään pelaamaan bräidistä ja viimeisenä ulos tullut johtaja tietysti painoi oven perässään kiinni. Oven painuessa kiinni johtajamme tajusi avainten olevan sisällä. Meille vartiolaisille ei tietysti kerrottu asiasta ja juoksimme innoissamme pitkin metsää. Jossain vaiheessa sää alkoi viilenemään ja bräidis kyllästyttämään, muta johtajat sinnikkäästi totesivat ohjelmassa olevan ulkoilua. Jossain vaiheessa silloinen lippukunnanjohtajamme ilmestyi paikalle (avaimen kanssa) ja olimme asiasta vähän ihmeissämme. Sisälle päästyämme johtajat kertoivat meille mistä monta tuntia kestänyt ulkoilu johtui. Onneksi avaimet saatiin ja pääsimme jatkamaan retkeä!
Valhetta: Olen viettänyt kämppäretken lohikäärmeasuun pukeutuneena.
Lippukunnallamme kyllä on lohikäärmehaalari ja kaksi lohikäärmekypärämyssyä, mutta itse en ole asua koskaan retkellä käyttänyt. Olen kuitenkin ollut järjestämässä lippukuntamme johtajistolle lohikäärmeteemaista retkeä, jolla kyseiset asut olivat kovassa käytössä!
Henry paljastaa...
Totta: Olen yösuunnistanut myrskylyhdyn avustuksella kolmelta aamuyöllä.
Erätaito 3 -kurssilla lähdimme yösuunnistamaan myrskylyhdyn avulla ja matka venyi pitkälle aamuyöhön. Enpä ole koskaan ollut näin väsynyt ja kun pääsin konttaamaan makuupussiin uni tuli samantein.
Totta: Odotin Salon keskustassa 5 tuntia rakennusleiriporukkaa, joka oli myöhässä ja unohtanut ilmoittaa, että ei olisi tarvinnut mennä niin aikaisella junalla.
Tosiaan NiiNun lippukuntaleirille piti mennä päivää etukäteen hiukan rakentelemaan ja minun ja Antin piti mennä junalla, koska autoissa ei ollut tilaa. Autolla tulijat olivat vaan unohtaneet jotain pakatessaan aamulla kamoja ja kun mutkia tuli matkaan niin eivät päässeet lähtemään ajoissa. 15min päässä Salosta soitimme että onko kyyti kohta Salossa ja tässä kohtaa Antti kuuli ratkaisevat sana Jorilta:”Jarno me unohdettiin jotain”. Mikäs siinä 5h istuskellessa Salon keskustassa pyhäpäivänä kun kaikki kaupat on kiinni. Oli aika hilijaista.
Valhetta: Saan nuotion syttymään aina ensimmäisellä tulitikulla.
Ei se aina välttämättä ensimmäisellä syty vaikkakin lähes aina...
PS. Kuten varmasti arvelittekin, Jonin kaikki paljastukset pitivät paikkansa.
