Tarjolla on kuitenkin enemmän ja vähemmän pirteitä ilmeitä ja havaintoja mm. pakkaustyylien toimivuudesta.
Tarpojien ja seikkailijoiden tehtävät haikilla sen sijaan olivat monipuolisia. Rasteilla oli rambo-rataa, kompassin rakennusta, haavoittuneen kuljetusta ja kulkemista omin avuin rampana, sokkona, kuurona tai muuten vajain kyvyin.
Tehtäviin mahtui myös solmuja, ensiapua ja esineiden etsintää sokkelosta. Vajaan kymmenen kilometrin haikin viimeinen tehtävä ennen yöpymistä oli loppukiri, jossa innokkaimmat saivat koetella voimiaan. Vartioita saapui yörastille ilta kuuden ja yhdentoista välillä.
Paluuhetken väsymyksen jälkeen seikkailijoista ja tarpojista huokusi leirissä tyytyväisyys. Tarinoita isommista kommelluksista ei irronnut, mutta havaintoja perinteisistä harhailuista oli tehty. Joku väsynyt oli saanut reppuselkäkyydinkin. VaVan tyttöihin teki vaikutuksen valkeana hohtava koivumetsä, lepakot ja kiiltomadot. EsMen tyttöjä taas ”piristi” runsas aamukaste makuupussien päällä laavun keppien kaaduttua haikkiyön aikana.
Katso alta kuvia haikin jälkitunnelmista. Viimeisissä kuvissa hymyilevät haikkisarjojen voittajajoukkueet!
Kirjoittanut: Jari / KaHa
